Something different

Lisa kirjoitti mielenkiintoisesta asiasta blogissaan kuinka meidän ajattelumme muuttuu aikuistumisen myötä (käy lukemassa täältä jos haluat lukea). 

Tässä kuvassa on meneillään joku lukio ykkösten nöyryytystapahtuma keskellä Espan puistoa perjantai iltapäivänä. Kuka meistä aikuisista konttaisi ja kumartelisi tuolla puistossa ihan sen vuoksi että se ehkä olis hauskaa, ei luultavasti kovinkaan moni mutta miksi ei! Ryhmässä nöyryytys ei olisi niin paha kuin yksinään (silloin soitettaisi valkoinen auto hakemaan pois), tuollainen hauskuus saattaisi olla hyvinkin vapauttava hetken kokemus ja ainakin saisi hyvät naurut, MUTTA sosiaalinen mielipide estää meitä tekemästä tätä. Mitä se naapurinkin rouva ajattelee jos näkee minut tekemässä tuon jne. 

Ei lapsena ajateltu niin pitkälle sitä tehtiin kaikkea hauskaa ja ajateltiin myöhemmin jos ajateltiin. Kuinka hauskaa olis mennä hyppiin kuralätäkköön mutta eihän se käy. Jos minulla olisi lapsi mukana hyppimässä kanssani lätäkössä se olisi aikuisten mielestä söpöä kuinka pidetään yhdessä hauskaa mutta jos yksin hypin siellä lätäkössä se valkoinen auto soitetaan taas noutamaan. Olisiko vapauttaa olla hieman pöhkö, ajatteli muut mitä tahansa!!!

Lisa wrote interesting text how our thinking changes over the years (read here). In this picture is some kind of high school happening, you know the first class humiliation. Happening was middle of the town where everybody see this. Can you imaging doing something like this now as an adult, I don't think so. Social pressure about what we are doing in public is too high that any adult would risk her/his reputation even just for fun. It might be so liberating to do something crazy like jumping in puddles. If you are doing that with the child it is okey and cute, you just having fun with your child BUT do that without child and everybody is looking at you like a crazy person, right!

It would be very liberating to be little goofy without thinking what others think about you:)

posted:

The Creative Exchange