Nauran taivaalle, sateelle ja elämälle!

Tänään ollut sateinen päivä joten kerrankin en kävellyt kymmentä kilometriä vaan matkailin ratikalla. Hyvin harras on ollut tunnelma eli kirkollisissa rakennuksissa aina tullu pideltyä sadetta. Piti mennä käymään sisustustaiteen museossa mutta jostain kumman syystä se oli kiinni. Sain kuitenkin  luvan mennä heidän kahvilaan jossa söin ihanaa lohipiirakkaa. Alfamassa kun kerran olin seikkailemassa poikkesin 1627 valmistuneeseen luostarikirkkoon. Aika hieno paikka, luostarin seiniä ja sisäpihaa koristi 1700-luvun azulejolaatat. Kaikkein parasta oli kun löysin reitin katolle, siellä sain nauttia ihan yksin maisemista Lissabonin yllä. Tiedettähän niitä kohtauksia elokuvista kun pyoritään ympäri nauraen   kädet levällään, kamera etääntyy ja kuva laajenee! No nyt oli sellainen kohtaus mun pikku elämässäni, nautiskelin maisemista ja kun rauhassa sain olla pyörin pitkin kattoa kädet levällään taivaalle nauraen. Toivottavasti siellä ei ollut turvakameroita, saattoi henkilökunta muuten ihmetellä hullun turistin mielenlaatua:)
Luostarikeikan jälkeen etsin kahvilan josta olin lukenut ja voi hyvää päivää mikä unelma. Se oli niin viihtyisä että voisin muuttaa sinne. Röhnötin mukavan pehmeässä nojatuolissa puolitoistatuntia lukemassa kirjaa kunnes oli pakko jatkaa matkaa kotia kohti koska meinasin nukahtaa siihen. Jos ikinä lähdette Lissaboniin käykää Pois Caféessa, linkki täällä.

Some pictures from Lisbon. The weather hasn't been so good but it is fine with me, everything is better than in Finland. I found the best cafe ever Pois Café, it was SO cosy and I almost fell in sleep in very comfortable armchair. If you ever visit in Lisbon you should go there! link here to cafe