Minä, lehmäkuoro ja Bach!

Päivä lyhenee ja lyhenee pelottavaa vauhtia. Olen yrittänyt imeä viimeiset säteet itseeni aina jos ilta ollut vapaana ja kaunis ilma. Istun lähirannan laiturilla ja katselen kuinka aurinko laskee lahden toiselle puolelle lehmien säestämänä. Lehmäkuoro saa väkisinkin hymyn naamalle kun se täyttää äänimaiseman illan hiljaisuudessa. Saan olla laiturilla itsekseni hiljaa, värien leikkiä seuraten, rauhan vähitellen täyttäen ajatukseni. Viimeisten värien hiivuttua kävelen pimeyden halki takaisin kotio pimeydelle hymyillen. 

Näihin maisemiin ja ajatuksiin sopii mainiosti Johan Sebastian Bachin Allemande. Olin toissa sunnuntaina Saksalaisessa kirkossa viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin konsertissa ja tämä oli minusta todella kaunis.

Partita Nr. 2 Allemande - J.S.Bach - Janina Jansen - YouTube

Days are getting shorter and shorter really fast. I try to enjoy all my free time outside if it's nice weather.  In the evenings I go to beach near me, sit there and wait the sun goes down. I'm there alone most of the time or people give me my space to enjoy the gorgeous moments of the last rays. I love that moment when red turns to deep blue but it's not yet total darkness. Cows are making their noise on the other side of the bay and it is kind of amusing, watching the light and listening the cows "singing". I walk back to home, smiling and and totally peaceful, these are my moments.