Eternity

Olin Atlantin rannalla Cadizissa tyhjentämässä päätä. Rantaviivaa riitti silminkantamattomiin ja se oli juuri mitä hain. Jokapäiväiset kymmenen kilometrin kävelyt, hiljaisuutta ja rauhaa. Kotona ihmettelen kuinka pään voikin saada niin hiljaiseksi ja olon rauhaisaksi vain kävelemällä. En siis tehnyt oikeestaan mitään, en kertakaikkiaan mitään muuta kuin kävelin ja toisinaan kuvasin. Kukaan ei oikeestaan puhunut englantia joten montaa sanaa en ihmisten kanssa vaihtanut, todellinen hiljaisuuden retriitti. Vuokrakämppä oli aivan ihana ylimmän kerroksen asunto huikealla terassilla. Tein itse ruokani illalla ja käperryin sohvannurkkaan jalat kipeänä ja onnellisena.
Tuo ensimmäinen kuva kuvastaa hyvin oloani siellä...ikuisuus! Meri ja taivas yhdistyy eikä ole olemassa mitää muuta kuin maa, meri ja ilma. Ei ihmisiä, ei huolia, ei velvollisuuksia, ei mitään, vain ikuisuus onnentunnetta.

I was traveling in Spain and spend a week in Cadiz just because it's in the Atlantic Coast. I just wanted to enjoy the long beach walks, watch the sea and breath. I can't even describe how happy, relaxed and peaceful I felt there. I didn't do absolutely nothing else than walk, walk and walked more. I walked when it was raining, I walked when it was shining and between those. Every time the sky was different, the sea was different and every time I enjoyed as much. Actually no one spoke english there so I really didn't speak a lot and I had rented an apartment so it really was a retreat of silence and it felt so good.
The first picture represent my feelings there the best, to me it looks like eternity...no beginning or end...only eternity of happiness without limits!